Ottaa aivoon

Moderni yhteiskunta on monella tavalla hyvä asia. Voimme kännykällä etsiä tietoa, varata lääkäriaikoja tai tilata ruokaa. Vero- ja pankkiasiat hoituvat sähköisesti, makselemme ostoksia pankkikorteilla ja tekoäly vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Monet palvelut tuotetaan tehokkaasti, välittömästi ja joustavasti. Sormen painalluksen päässä on koko maailma.

Voimme astua myös sosiaalisen median huvipuistoon, jossa riittää loputtomasti ajanvietettä.

Hyvä. Kätevää.

Kaikenlaisen teknologian parissa askartelu ei ole kuitenkaan vain hyvä asia. Monet ihmiset ovat liian syvällä kännykkämaailmassaan. Perheet nyhjöttävät sohvillaan ja keskinäinen juttelu on korvattu älylaitetta tuijottamalla. Harva enää muistaa kysyä, silmästä silmään, mitä ihmiselle kuuluu.

Olemme ruutujemme vankeja. Lapset syntyvät kapula kädessään.

Samaan aikaan on myös digisyrjäytymistä. Yhteiskunnan palvelut vaativat välineitä ja osaamista, joita kaikilla ei ole. Mökin mummon on vaikea hoitaa palveluita, joissa hänellä ei ole aavistustakaan, miten ne hoidetaan tai edes yhteyksiä, mitä ne vaativat.

Paikan päälle ei voi mennä, kun ketään ei ole vastaanottomassa. Puhelinnumeroiden päässä on odotusmusiikki. Vain lehtimyyjät soittelevat takaisin.

Konserttiin tai junamatkaan vaaditaan digilippu, eikä käteinen ole enää huudossa. Pankeissa sisään marssivaa asiakasta tuijotellaan kummastellen. Ketä nämä ihmiset ovat, jotka konttoriimme vaeltavat?

Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.

Samaan aikaa kuumennamme aivoja jatkuvalla syötöllä. Edessämme on liikaa lasiseinän värikästä ja kiihtyvää maailmaa, jotka antavat aivoillemme jatkuvaa ärsykettä. Nuoret valvovat ja kiihdyttävät kännyköillään levollisen unen pois. Eikä meidän aikuistenkaan ole varaa kehuskella.

Elämme informaatioähkyssä, joka on aivoille rankkaa puuhaa. Tuuppaamme sinne jatkuvasti tavaraa ja liian vähän lepoa.

Ei maailma pysähtyisi, vaikka välillä vähän hengittelisimme. Kohtaisimme toisemme ja sanoisimme jotain kaunista. Koputtaisimme oveen ja menisimme ihmisen luo.

Kysyisimme, miten voit.

Antaisimme aikaa.

Pasi Kivisaari
Muistiliiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja, rehtori
Seinäjoki

Julkaistu Muisti-lehdessä helmikuussa 2024

eduskustavaalit-teemat-pasi-kivisaari

Seinäjoki ja Etelä-Pohjanmaa tarvitsevat rohkeutta, yhteistyötä ja asennetta.

30 syyskuun, 2024

mielipidekirjoitus Ilkka-Pohjalainen syyskuu 2024 On aika pistää kaasu pohjaan ja

tyttoja-ja-poikia

Seinäjoen kaupunginvaltuuston talousseminaari

30 syyskuun, 2024

syyskuu 2024 Hyvä naiset ja miehet, Lämpimästi tervetuloa Seinäjoen kaupunginvaltuuston

Eteläpohjalaiset Spelit

31 elokuun, 2024

tapahtuman suojelijan puheenvuoro elokuu 2024 Hyvät kansanmusiikin ystävät, Minulla on

Peräseinäjoki-päivät

31 elokuun, 2024

Seinäjoen kaupungin tervehdys, elokuu 2024 Hyvät juhlavieraat, naiset ja miehet

Jussin Jokisaunat

31 elokuun, 2024

Puheenvuoro keskustalaisessa kesäillassa elokuussa 2024 Hyvät keskustalaisen kesäillan viettävät, naiset

Seinäjoen Tangomarkkinat 2024

31 heinäkuun, 2024

Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tervehdys Tangoparaati heinäkuu 2024 Arvoisat avajaiskulkueen osallistujat,

Uuden asemanseudun julkisen taiteen keskustelutilaisuuteen

31 toukokuun, 2024

Seinäjoki, Kalevan Navetta toukokuu 2024 Hyvät ystävät, naiset ja miehet,

Vappupuhe

1 toukokuun, 2024

toukokuu 2024 Hyvät keskustalaiset ystävät, naiset ja miehet. On ilo

Liikkuva ja oppiva yhteisö 2024

30 huhtikuun, 2024

Iltatilaisuus, Seinäjoen kaupungin tervehdys huhtikuu 2024 Minulla on erinomainen kunnia

Veteraanipäivä Seinäjoella

30 huhtikuun, 2024

Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tervehdys huhtikuu 2024 Kunnioitetut veteraanit, naiset ja