Ottaa aivoon

Moderni yhteiskunta on monella tavalla hyvä asia. Voimme kännykällä etsiä tietoa, varata lääkäriaikoja tai tilata ruokaa. Vero- ja pankkiasiat hoituvat sähköisesti, makselemme ostoksia pankkikorteilla ja tekoäly vastaa kaikkiin kysymyksiimme. Monet palvelut tuotetaan tehokkaasti, välittömästi ja joustavasti. Sormen painalluksen päässä on koko maailma.

Voimme astua myös sosiaalisen median huvipuistoon, jossa riittää loputtomasti ajanvietettä.

Hyvä. Kätevää.

Kaikenlaisen teknologian parissa askartelu ei ole kuitenkaan vain hyvä asia. Monet ihmiset ovat liian syvällä kännykkämaailmassaan. Perheet nyhjöttävät sohvillaan ja keskinäinen juttelu on korvattu älylaitetta tuijottamalla. Harva enää muistaa kysyä, silmästä silmään, mitä ihmiselle kuuluu.

Olemme ruutujemme vankeja. Lapset syntyvät kapula kädessään.

Samaan aikaan on myös digisyrjäytymistä. Yhteiskunnan palvelut vaativat välineitä ja osaamista, joita kaikilla ei ole. Mökin mummon on vaikea hoitaa palveluita, joissa hänellä ei ole aavistustakaan, miten ne hoidetaan tai edes yhteyksiä, mitä ne vaativat.

Paikan päälle ei voi mennä, kun ketään ei ole vastaanottomassa. Puhelinnumeroiden päässä on odotusmusiikki. Vain lehtimyyjät soittelevat takaisin.

Konserttiin tai junamatkaan vaaditaan digilippu, eikä käteinen ole enää huudossa. Pankeissa sisään marssivaa asiakasta tuijotellaan kummastellen. Ketä nämä ihmiset ovat, jotka konttoriimme vaeltavat?

Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.

Samaan aikaa kuumennamme aivoja jatkuvalla syötöllä. Edessämme on liikaa lasiseinän värikästä ja kiihtyvää maailmaa, jotka antavat aivoillemme jatkuvaa ärsykettä. Nuoret valvovat ja kiihdyttävät kännyköillään levollisen unen pois. Eikä meidän aikuistenkaan ole varaa kehuskella.

Elämme informaatioähkyssä, joka on aivoille rankkaa puuhaa. Tuuppaamme sinne jatkuvasti tavaraa ja liian vähän lepoa.

Ei maailma pysähtyisi, vaikka välillä vähän hengittelisimme. Kohtaisimme toisemme ja sanoisimme jotain kaunista. Koputtaisimme oveen ja menisimme ihmisen luo.

Kysyisimme, miten voit.

Antaisimme aikaa.

Pasi Kivisaari
Muistiliiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja, rehtori
Seinäjoki

Julkaistu Muisti-lehdessä helmikuussa 2024

Mitäpä jos

7 joulukuun, 2018

Vanha viisaus on, jos et keksi muuta, kokeile totuutta. Edustamani

Veljeskaupungin liitto

29 lokakuun, 2018

Maakunnassa on toteutunut tai toteutumassa kaksi merkittävää liikennehanketta. Seinäjoen itäisen

isan-nimeen-pasi-kivisaari

Isän nimeen

29 lokakuun, 2018

Isänpäivää vietetään 12. marraskuuta. Isänpäivä merkittiin almanakkoihin vuonna 1970. Virallinen

naisilla-on-kaikki-mita-minulta-puuttuu

Naisilla on kaikki, mitä minulta puuttuu

17 lokakuun, 2018

Etelä-Pohjanmaan keskustanaiset ovat huolissaan kevään eduskuntavaalien ehdokasasettelusta. Asiaa käsiteltiin maakuntalehti

miten-vahan-minusta-jaa

Miten vähän minusta jää

11 heinäkuun, 2018

Kävelin Provinssista kotiin. Olin takussa, liikaa juhlineena ja vaimolla oli

joukko-teloitus

Joukkoteloitus

4 huhtikuun, 2018

Pääsiäisen aikana muisteltiin yli 2 000 vuotta sitten elettyjä aikoja.

kysykaa-mita-voitte-tehda-kaupungille

Kysykää, mitä te voitte tehdä kaupungille

14 helmikuun, 2018

Seinäjoen kaupungissa on viime kuukaudet rakennettu kaupunkistrategiaa. Strategia tarkoittaa suunnitelmaa,

uhrauksia

Uhrauksia

20 helmikuun, 2017

Suomessa koulutuspolittikka on jo vuosia tähdännyt inkluusioon. Inkluusio tarkoittaa, että

tyttoja-ja-poikia

Tyttöjä ja poikia

26 lokakuun, 2016

Helsingin Sanomien Nyt-liite uutisoi (18.10.2016), että peruskoulujen on laadittava tasa-arvosuunnitelma

akateemiset-aidit

Akateemiset äidit

14 syyskuun, 2016

Jääkiekkovalmentaja ja -toimittaja Petteri Sihvonen syytti nettikolumnissaan akateemisia äitejä suomalaisen