Puheenvuoro Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja rehtorina
Teema: Turvallinen Seinäjoki/lähiympäristö
Minulla on suuri ilo osallistua tähän iltaan. Olen vuosien saatossa käynyt täällä useita kertoja, eri rooleissakin, ja aina olen arvostanut niin loppiaistapahtuman tunnelmaa kuin tätä miljöötä. Haluan välittää tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka vuodesta toiseen loihdittua niin ohjelman, tarjoilut, puhujat jne.
Nuorisoseurantalo antaa hienot puitteet perhejuhlille, kuten häät, syntymäpäivät ja muille tapahtumille ja kokouksille.
Kiitos myös erinomaisesta turvallisuusteemasta
Puhun kahdesta roolistani käsin; niin Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana kuin rehtorina. Taustalta kumpuaa myös kansanedustajuus vuodet 2019-2023.
Matkaan ensin laajemmalla pensselillä, sen jälkeen koukkaan Etelä-Pohjanmaan kautta paikallisuuteen.
Tilannekuva yhteiskuntamme suurista kysymyksistä
Vakavinakin aikoina tarvitaan toivoa
Elämme yhä kiihtyvämmän muutoksen maailmassa, jossa valtioiden väliset ja sisäiset jännitteet ovat kasvussa. Yhteiskunnallisten kysymysten tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi. Turvallisuus tulee nyt ensin.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut merkittävästi Suomen turvallisuusympäristöä. On aika ennen ja jälkeen helmikuun 2022 hyökkäyksen. Hybridiuhat lisääntyvät ja vaatimukset kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi ovat perusteltuja.
Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Euroopan unionin merkitys ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana on kasvanut.
Maamme huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nousseet uuteen arvoonsa. Niitä uhkaavat etenkin suomalaisen alkutuotannon kannattavuusongelmat ja heikot tulevaisuuden näkymät.
Ympärillämme leijuu paljon uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Suomen ja suomalaisten tulevaisuus on monissa asioissa omissa käsissämme. Päättäjien tärkein tehtävä on vahvistaa toivon ilmapiiriä ja luottamusta siihen, että maamme paitsi selviää, se voi myös menestyä.
Luottamusyhteiskunta on lujilla
Suomen vahvuutta, yhteistyökykyämme sekä luottamusta toisiimme ja yhteiskunnan instituutioihin, haastetaan monelta suunnalta, myös rajojemme ulkopuolelta. Meillä on yhä toimiva demokratia ja luja oikeusvaltio, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ilman luottamusyhteiskuntaa, ei ole etenkään nuorten luottamusta tulevaan.
Todellisuuskuvamme muodostuu yhä enemmän älypuhelinten ja muiden digilaitteiden tuottamien sisältöjen kautta. Etsimme tässä virtuaalimaailmassa samanmielisiä, jotka vahvistavat omia käsityksiämme. Kykymme sietää erilaisuutta ja erilaisia mielipiteitä heikkenee. Erkanemme omiin kupliimme ja yhteisöllisyytemme vähenee.
Keskustelukulttuurimme on heikentynyt. Se perustuu liian usein vastakkainasettelujen rakentamiselle ja hyökkäyksiin asioiden sijaan henkilöitä kohtaan. Tämä on uhka myös demokratialle.
Syntyvyys sakkaa, Suomi ikääntyy
Maassamme elää tällä hetkellä rinnakkain historiallisen monta sukupolvea. Elämme pidempään kuin koskaan. Se on suomalaisen yhteiskunnan rikkautta.
Tällä kehityksellä on kuitenkin varjopuolensa. Suomi ikääntyy ja syntyvyys on laskenut alle nälkävuoden 1868.
Yksittäistä syytä alhaiselle syntyvyydelle on mahdotonta löytää. Kyselytutkimusten mukaan syinä korostuvat pidentynyt nuoruus, koettu epävarmuus tulevaisuudesta sekä ”hyvän vanhemmuuden” oletetut vaateet ja kustannukset. Alhaisen syntyvyyden taustalla heijastuu myös huoli suurista suomalaisen yhteiskunnan ja globaaleista ongelmista.
Nuorten naisten ja miesten arvomaailmat erkaantuvat toisistaan. Yhteiskunnassamme käytävä keskustelu lapsista ja perheistä sekä niiden erilaisuudesta ei ole aina positiivista ja kannustavaa. Samaan aikaan leikkaukset kohdistuvat kipeästi lapsiperheisiin.
Myös ikääntyneitä ihmisiä, koskeva keskustelu on liian ongelmakeskeistä, vaikka he ovat täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. He auttavat lapsiaan ja lastenlapsiaan, tekevät paljon vapaaehtoistyötä ja osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan. Heillä on paljon hyödyllistä elämänkokemusta, hiljaista tietoa ja osaamista.
Alueiden tuskaan tarvitaan ratkaisuja
Alueiden Suomi on täynnä osaamista ja mahdollisuuksia, jotka täytyy valjastaa vahvistamaan koko maamme elinvoimaa. Erityisesti kestävä alkutuotanto ja toimivat maatilat, uusiutuvan kotimaisen energian hankkeet sekä muu kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen ovat kilpailukykyisen Suomen tulevaisuuden menestysaloja.
Kaikilla maamme alueilla ja kunnilla on vahva tahto elinvoimansa säilyttämiseen ja kehittämiseen. Monilla niistä haasteena ovat työikäisen väestön väheneminen, osaavan työvoiman saatavuus ja yrittäjyyden hiipuminen.
Suomen talous on tienhaarassa
Hyvinvointiyhteiskuntaamme on pidetty yllä velkaa ottamalla. Tämä tie ei ole kestävä. Suomen julkinen talous tarvitsee pitkäjänteistä ja vastuullista tervehdyttämistä.
Julkisella taloudella on edessään mittavat sopeutustoimet. Ne sisältävät leikkauksia, menojen kasvun hidastamista ja veronkorotuksia. Julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen uhkaa silti kasvaa vuoteen 2028 mennessä lähelle 85 prosenttia.
Sopeuttamistoimet tulee kohdistaa eri ihmisryhmiin ja alueisiin oikeudenmukaisesti. Yhteiskuntamme yhtenäisyyttä ja eheyttä ei saa vaarantaa.
Suomen talous on tienhaarassa: lähdemmekö kohti kestävää kasvua vai kasvavatko tulevaisuudessa lähinnä konkurssit ja työttömyys?
Kohti kohtuullisuuden yhteiskuntaa ja hyvää elämää
Kohtuullisuus ja ylisukupolvisuus ovat Keskustan arvoja. Kohtuullisuus on rajojen ymmärtämistä yhteiskunnassamme, jossa korostuvat suoritukset ja menestyminen. Kohtuullisuus on myös sen ymmärtämistä, että maailma on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta ja elämistä tämän ymmärryksen mukaisesti.
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa on meille kaikille maailman tärkein paikka ja meidän elämämme keskipiste Saamme olla ja meidän kuuluukin olla ylpeitä siitä, mitä ympärillämme näemme.
Me kaikki tiedämme, että ennustaminen on vaikeaa – erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Elämme myös aikoja, jolloin monet asiat ovat epäselviä, epävarmoja ja pelottavia. Jokainen miettii sitä, mihin olemme menossa, miten meidän käy, miten maakunnan käy, miten ihmisten käy.
Ovatko nämä ajat poikkeuksellisia? Ovat siinä mielessä, että iso itänaapuri ärjyy, Suomi etsii paikkaansa Natossa, Amerikassa presidentin vaaleissa on dramaattisia käänteitä, kotimaan politiikassa kiistellään taloudesta, Etelä-Pohjanmaalla omat murheensa jne.
Toisaalta, kyllä maailma on ollut myös enemmän sekaisin kuin nyt. Tämäkin maakunta on elänyt huomattavasti kovempia ja epävarmempia aikoja kuin nyt. Vaikka tarkoitukseni ei ole vähätellä sitä mitä nyt meillä ja maailmalla tapahtuu, sanon silti; nämä ajat eivät ole onneksi sellaisia sellaisia, mitä tässä maakunnassa on joskus joukkovoimalla tehty; eli tapeltu hengestämme ja tulevaisuudestamme.
Olen myös täysin luottavainen siitä, että Etelä-Pohjanmaa, sen kunnat ja ihmiset tulevat elämään tulevaisuudessakin hyvää elämää. Kaikki asiat eivät varmasti ole kuin ennen, mutta sekin kuuluu elämään. Ajat muuttuvat – niiden kuuluukin muuttua. Me emme myöskään voi jäädä polkemaan Isotalon Antin ja Rannanjärven aikaan, vaan elää ajassa. Olla valmiina uudistumaan, hyväksyä tosiasiat ja nähdä omaa pihaa kauemmas. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että häivyttäisimme itsestämme pois kotiseuturakkautemme, juuremme, historiamme. Oikeastaan päinvastoin. Meidän täytyy – hektisessä maailmassamme – säilyttää se, mistä tulemme ja kenen joukoissa seisomme. Etelä-Pohjaamaakaan ei voi kuitenkaan sulkeutua omaan erinomaisuuteen, vaan olla valmiina toimimaan niillä realiteeteilla, mitä elämä tarjoaa.
Taistellaan yhdessä, ei erillään.
Seinäjoesta
Seinäjoen ja lähialueiden turvallisuus
Seinäjoki ja lähialueet ovat pitkään olleet tunnettuja turvallisina asuinpaikkoina. Tämä ei ole itsestäänselvyys, vaan tulos määrätietoisesta yhteistyöstä niin viranomaisten kuin kansalaistenkin välillä. Sujuva infra, toimivat palvelut ja aktiiviset kyläyhteisöt ovat kaikki turvallisuuden kulmakiviä.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana näen, kuinka tärkeää on jatkuvasti panostaa peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon, palo- ja pelastustoimeen sekä poliisin resursseihin. Samaan aikaan tarvitsemme ennaltaehkäisevää työtä esimerkiksi päihteiden käytön, yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Turvallisuus ei ole vain pelastuslaitoksen nopeutta tai katujen valaistusta – se on ennen kaikkea yhteisön kykyä pitää huolta jokaisesta jäsenestään.
Yhteisöllisyys turvallisuuden perustana
Ylistaro ja muut alueemme kylät ovat aina olleet yhteisöllisyyden vahvoja esimerkkejä. Tämä nuorisoseura, Kainasto ja kaikki täällä tapahtuva toiminta osoittavat, kuinka paljon voimme yhdessä saavuttaa. Kun tunnemme toisemme, pidämme toisistamme huolta. Turvallisuus ei ole vain reaktio uhkiin, vaan yhteinen tunne siitä, että meillä on paikka, johon kuulumme.
Mitä me voimme tehdä turvallisuuden eteen – omassa elämässämme, naapureidemme tukena ja koko yhteisön hyväksi? Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia: kuuntele ystävää, tarjoa apua naapurin arkeen, tai osallistu yhteisiin talkoisiin, kuten juuri tänään täällä.
Rehtorin työstä
Lopuksi vielä tämä. Työskentelen rehtorina lähes 400 oppilaan peruskoulussa. Kohotimme viime eduskuntakaudella oppivelvollisuuden toiselle asteelle. Siis yhtenä keinona sekä osaamistason nostoon että nuorten syrjäytymiseen. OK, hyvä. Olin myös itse sitä sivistysvaliokunnassa tekemässä. Se ei kuitenkaan edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että pohja valetaan paljon aikaisemmin. Pelkkä mekaaninen nosto ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu, tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja tilanteissa, jossa koulupolku alkaa tökkiä tai keskeneräisesti sammua. Ja ennen kaikkea, tarvitaan keinoja etupainotteisesti, ei pelkästään silloin kun jo roihuaa. En ole tavannut ketään ihmistä, joka vastustaisi toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta pelkkä koulupakottaminen ei riitä.
Toiseksi. Myös peruskoulun kuuluu palata perusasioihin. Kännykät pois, kuri takaisin ja opettajille valtaa. Opettamisen lisäksi, jokaisen lapsen kuuluu tietää, mitä kiitos, anteeksi ja ole hyvä tarkoittavat. Peruskoulu ei myöskään ole huvipuisto, jossa pitää koko ajan olla kivaa. Ei, koska elämäkin on välillä tylsää ja tylsyyttä pitää oppia sietämään. Lisäksi oppiminen on useimmiten työtä, sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Ei suuret romaanitkaan ole syntyneet vihellellen, vaan ne ovat suunnattoman ponnistelun tulosta. Ei tämä maisema ole syntynyt itsestään, vaan takana on työtä, aamuheräämisiä ja hikeä.
Ja tällä en tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata kivikaudelle. Ei. Meidän pitää palata elämän lähtökohtiin, joita ohjaavat toisen ihmisen kunnioittaminen, ahkeruus ja tärkeimpänä; sydämen sivistys.
Näillä sanoilla iso kiitos.
