Olen EU-myönteinen. Suomen kuuluminen Euroopan Unioniin tuo ja on tuonut maallemme vakautta. EU on maailmalla merkittävä toimija ja kykenee painoarvollaan vaikuttamaan sellaisiin asioihin, jossa yhden maan asemana on olla huutolaispoika.
Siksi EU:n linjaukset eivät ole yhdentekeviä, vaan Suomen kuuluu niihin vaikuttaa.
Luonnonsuojelussa, ilmastonmuutoksen hidastamisessa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luontokadon pysäyttämisessä on tärkeää, että EU näyttää suuntaa, kannustaa ja ohjaa jäsenmaita parempiin saavutuksiin.
On hyvä, että EU on iso isoissa asioissa. Ongelmiin joudutaan, kun Euroopan Unionilta hämärtyy kuva kansallisvaltioiden ominaispiirteistä. Nyt tapetilla oleva EU:n ennallistamisasetus on valitettava esimerkki. Sen lähtökohta on, että Euroopan Unionin jäsenmaissa pitäisi palata luontotilan osalta olympiavuoteen 1952.
Suomi on valmis kantamaan vähintäänkin oman osuutensa taitelussa ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan, mutta meillä itsellämme tulee säilyä valta päättää siitä, miten nämä tavoitteet saavutetaan. Ennallistamisen osalta metsäpolitiikka on märkä rätti vasten Suomen kasvoja.
Suomi on osa Eurooppaa, mutta maantieteemme, ilmastomme ja luontomme poikkeaa merkittävästi eurooppalaisesta keskiarvosta. Oman ympäristömme tunnemme paremmin kuin yksikään muu maa.
Suomessa asiat ovat paremmassa jamassa kuin monessa muussa maassa. Silti myös meillä luonnon puolesta pitää tehdä päättäväisesti työtä. Suomen metsien ja ylipäätään kotimaisen luonnon säilyminen ei ole itsestäänselvyys.
Yhä epävarmemmaksi ja jännitteisemmäksi käyvässä maailmassa pitää tehdä politiikkaa, jolla mahdollistetaan metsien ja muiden kotimaisten luonnonvarojemme kestävä käyttö.
Luontoarvojen rinnalla meidän on huomioitava myös omavaraisuuden merkitys. Puupohjaiset tuotteet on kyettävä näkemään ympäristöä auttavana ratkaisuna.
Luonnonvarojemme kestävä käyttö tuo työtä ja toimeentuloa koko Suomeen ja varmistaa, että meillä suomalaisilla on kaikissa tilanteissa – myös tulevaisuudessa – ruokaa ja energiaa omasta takaa.
Suomessa on iät ajat noudatettu viljelyn ja varjelun periaatetta. Se on talous- ja luontoarvojen yhdistämistä kestävällä, mutta arkijärkisellä tavalla. Tätä linjaa toteuttavat metsiään hyvin hoitavat metsänomistajat, puunkorjuun ja -kuljetuksen ammattilaiset, metsäteollisuuden työntekijät ja puupohjaisista raaka-aineista uusia huipputuotteita kehittävät osaajat kautta Suomen joka ikinen päivä.
Ennallistaminen koskisi miljoonia hehtaareja, joista vesistöjen, metsien, soiden ja turvepeltojen osuus olisi suuri. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä ymmärtääkseen, että tällaisen tien päässä olisi reservaatti-Suomi.
Leipä ja lämpö eivät tule itsestään. Ne tulevat maasta ja metsistä koko Suomen mitalta.
Pasi Kivisaari
Seinäjoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
kansanedustaja (kesk)
Kirjoitus on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.11.2022