Yhteiskunnassa on muutamia julkisen alan kivijalka-ammatteja, joiden tehtävänä on rakentaa hyvinvointi-Suomea. Opettajat ovat sen ammattiryhmän eturintamassa.
Opettajat kohtaavat jokaisen lapsen, nuoren ja heidän perheensä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämän tunnistaminen on keskeistä ymmärtääksemme työn merkityksellisyyden. Opettajan työ on ennen kaikkea sivistystehtävä, mutta myös täynnä muita velvoitteita, jotka ovat ajaneet opettajat yhä kauemmaksi perustehtävästään.
Jokaisella meillä on muistomme opettajista, jotka ovat tehneet vaikutuksen, persoonista, jotka ovat meille edelleen merkityksellisiä. Monilla vanhemmilla on myös kokemuksia oman lapsen opettajasta ja yhteistyöstä koulujen kanssa.
Nämä tärkeät kokemukset eivät tee meistä opettajuuden asiantuntijoita. Opettajuus on professio, vaativa erityistehtävä, jonka sydämessä on opetussuunnitelmissa määritelty kasvatus- ja opetustehtävä. Opettajat ovat sen tehtävän ammattilaisia, korkeasti koulutettuja ja työtä sydämestään tekeviä.
Opettajat toimivat olosuhteissa, jossa tilaa ja aikaa opetukselle on liian vähän. Merkittävä osa työajasta kuluu lasten ja nuorten koulukuntoisuuden tukemiseen, työrauhan ylläpitoon ja opetustöiden ulkopuolisten tehtävien toteuttamiseen. Samaan aikaan yhteiskunta kehottaa kouluja ratkaisemaan lasten ja nuorten pahoinvoinnin haasteet, nostamaan Pisa-tulokset maailman kärkeen, vahvistamaan erityisosaamista ja tukemaan lapsia ja nuoria yksilöllisesti.
Liian harvoin muistamme kysyä; onko tähän kaikkeen kouluilla aikaa, resursseja tai mahdollisuuksia. Tekevätkö opettajat sitä, mikä on oleellista?
Suurinta tukea opettajille on taata heille työrauha ja lopettaa jatkuvat muutosvaateet. Perustehtäviin palaaminen ei ole kehitysvastaisuutta, vaan olennaisen tunnistamista.
Opettajuuden tärkein tehtävä on lasten ja nuorten kasvun tukeminen ja perusasioiden riittävä tekeminen. Tämän pohjana on opettaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta myös saattaa lapsi ja nuori ymmärtämään mitä sanat kiitos, anteeksi ja ole hyvä tarkoittavat. Opettajuuden ydintehtävää on myös terveen itsetunnon, rohkaisemisen ja oikeudenmukaisuuden välittäminen. Siis kasvua ihmisyyteen, joka ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia.
Tarvitsemme myös selkeämpää tehtäväjakoa. Opettajien tehtävänä on hoitaa koulujen ja oppilaitosten kasvatus- ja opetustehtävä, vanhempien tehtävänä on rakastaa, välittää ja tukea lastaan ja päättäjien tehtävänä on taata tasapuoliset resurssit ja pysyä pois sen järkevän toteuttamisen tieltä.
Kun tämä kolmijako toimii, ollaan jo pitkällä. Yhteistyötä on tietenkin tehtävä, toimittava lapsen ja nuoren edun nimissä, mutta ei ristikkäin toistensa työtä mitätöiden.
Kaikesta huolimatta kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuu päivittäin paljon hyvää. Joka päivä opettajat sanovat oppilailleen ja opiskelijoilleen, että sinä riität ja olet tärkeä. Joka päivä lapset ja nuoret oppivat. Opettajat ovat tuolloin ydintehtävässään, eikä mitään tärkeämpää ole olemassakaan.
Opettajan työ on oppia maailmasta, sen ihmeellisyyksistä, ristiriitaisuuksista ja muutoksesta. Annetaan sille aikaa ja tilaa. Vain sitä kautta kehittyy niin erityisosaaminen kuin yksilöllisyys.
Pasi Kivisaari
kansanedustaja (kesk)
Seinäjoki
julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 29.12.2022