Isän nimeen

Isänpäivää vietetään 12. marraskuuta. Isänpäivä merkittiin almanakkoihin vuonna 1970. Virallinen liputuspäivä siitä tuli vuonna 1987. Helsingissä osassa päiväkodeista kokeillaan tänä syksynä isänpäivän sijasta neutraalimpaa läheisenpäivää.Päätöstä perustellaan lapsen edulla. Puhutaan, että isänpäiväkorttien askartelu saattaa olla traumaattista lapselle, jolla ei ole isää. Isättömyys voi liittyä esimerkiksi kuolemaan, välinpitämättömyyteen, vanhempien tulehtuneisiin suhteisiin tai rapajuoppouteen.

Jokaisen ihmisen on helppo myötäelää isättömän lapsen kipua. Ei kahta sanaa.

Isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi on kuitenkin osoitus aikuisten ongelmasta. Se on osoitus valheellisesta todellisuudesta ja isättömän lapsen hylkäämisestä. Se on osoitus kyvyttömyydestä käsitellä lapsen surua. Se on osoitus pakkoneutralisoinnista, aikuisten ihmisten käsien pesusta. Todellisuuden desinfioinnista.

Isänpäivässä ei ole kyse lasten tekemistä korteista, ei aamuisesta onnittelulaulusta, ei katetusta aamupalasta. Siinä ei ole kyse viisikymppisen miehen puhelinsoitosta palvelutalossa makaavalle isälleen. Isänpäivässä ei ole kyse siitä, murjaisevatko puolille päiville nukkuvat teinit puoliväkinäisen onnea-sanan vai eivät. Isänpäivä ei kysy, miten hyvä isä on. Se ei kysy, kenellä on isä ja kenellä ei. Kaikilla on. Jokaisella on isä.

Isänpäivä on huuto isyydelle. Isänpäivä on isyyden arvostamista, isyyden suojelua. Se on viesti jakamattomasta kasvatusvastuusta, vaatimuksesta rakastaa ja seistä vierellä. Isänpäivä on lapsen oikeutta isään, lapsen oikeutta kaivata isää, lapsen oikeutta surra isää. Isänpäivä on isyyden armoa, syyllisyyden sietämistä ja pohjatonta keskeneräisyyttä. Isänpäivä on ajassa kulkemista, lapsesta luopumista ja loputonta anteeksiantoa.

Isänpäivä ei kysy sukupuolineutraalia maailmaa, eikä uusia perhemalleja. Se kysyy isyyttä.

Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa on kautta vuosien käsitelty isyyteen liittyvää problematiikkaa. Isättömyyttä ei ole väistelty, eikä sitä ole piilotettu läheisyyshömppään. Pienet ihmiset ovat olleet mukana askartelemassa korttia, joku paapalleen joku isäpuolelleen. Kasvattajat ovat olleet vierellä, mutta ilman meteliä.

Helsingin kaupunki alkoi perääntyä kohun ilmetessä. Ilmoitettiin, että kyseessä on kokeilu, jossa sallitaan harkinta. Ensin tuli puheet, sitten ajattelu. Läheisenpäivä on kaunis ajatus – varmasti vilpitön – mutta isänpäivää sillä ei voi korvata.

Elämään kuuluu, valitettavasti, pelikorttien epäreilu jako. Isossa kuvassa isät tekevät parhaansa, rakastavat lapsiaan, koettavat pysyä hengissä ja olla läsnä. Pienempi kuva on synkempi. Me kuolemme, haavoitumme ja mokaamme.

Silti meillä jokaisella on isä.

Pasi Kivisaari

kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)

Julkaistu alunperin Eparissa 8.11.2017

Radiomainosta tekemässä

21 maaliskuun, 2023

TV-mainos

21 maaliskuun, 2023

Video puheestani kyselytunnilla 16.2.2023

22 helmikuun, 2023

Omat jalat

9 tammikuun, 2023

Älä kato ittees, kato taivasta. Kari Hotakaisen Luonnon laki -romaani

Kuka puhuisi opettajista?

30 joulukuun, 2022

Yhteiskunnassa on muutamia julkisen alan kivijalka-ammatteja, joiden tehtävänä on rakentaa

Pasin kuukausikirje, joulukuu 2022

21 joulukuun, 2022

Pasi kirjoittaa tärkeimmistä kuulumisista kuukausittain. Julkaisemme joulukuun 2022 kuukausikirjeen poikkeuksellisesti

Valtioneuvoston selonteko – Suomen digitaalinen kompassi

16 marraskuun, 2022

Keskustan ryhmäpuheenvuoro 16.11.2022, Pasi Kivisaari Arvoisa puhemies, “Digikompassi” on kapulakieltä,

Leipä ja lämpö eivät tule itsestään

16 marraskuun, 2022

Olen EU-myönteinen. Suomen kuuluminen Euroopan Unioniin tuo ja on tuonut

pasi-kivisaari

Sillä hetkellä maailma on kaunis

9 marraskuun, 2022

Isänpäivää vietetään isien kunniaksi ja muistoksi ensi sunnuntaina. Juhlapäivä on yksi

Suomalaisten liikkumattomuus kestämätön ongelma

13 lokakuun, 2022

Tuore UKK-instituutin (11.10.) toteuttama liikuntaraportti paljastaa suomalaisten vähäisen liikkumisen olevan