Jokaisen ihmisen on helppo myötäelää isättömän lapsen kipua. Ei kahta sanaa.
Isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi on kuitenkin osoitus aikuisten ongelmasta. Se on osoitus valheellisesta todellisuudesta ja isättömän lapsen hylkäämisestä. Se on osoitus kyvyttömyydestä käsitellä lapsen surua. Se on osoitus pakkoneutralisoinnista, aikuisten ihmisten käsien pesusta. Todellisuuden desinfioinnista.
Isänpäivässä ei ole kyse lasten tekemistä korteista, ei aamuisesta onnittelulaulusta, ei katetusta aamupalasta. Siinä ei ole kyse viisikymppisen miehen puhelinsoitosta palvelutalossa makaavalle isälleen. Isänpäivässä ei ole kyse siitä, murjaisevatko puolille päiville nukkuvat teinit puoliväkinäisen onnea-sanan vai eivät. Isänpäivä ei kysy, miten hyvä isä on. Se ei kysy, kenellä on isä ja kenellä ei. Kaikilla on. Jokaisella on isä.
Isänpäivä on huuto isyydelle. Isänpäivä on isyyden arvostamista, isyyden suojelua. Se on viesti jakamattomasta kasvatusvastuusta, vaatimuksesta rakastaa ja seistä vierellä. Isänpäivä on lapsen oikeutta isään, lapsen oikeutta kaivata isää, lapsen oikeutta surra isää. Isänpäivä on isyyden armoa, syyllisyyden sietämistä ja pohjatonta keskeneräisyyttä. Isänpäivä on ajassa kulkemista, lapsesta luopumista ja loputonta anteeksiantoa.
Isänpäivä ei kysy sukupuolineutraalia maailmaa, eikä uusia perhemalleja. Se kysyy isyyttä.
Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa on kautta vuosien käsitelty isyyteen liittyvää problematiikkaa. Isättömyyttä ei ole väistelty, eikä sitä ole piilotettu läheisyyshömppään. Pienet ihmiset ovat olleet mukana askartelemassa korttia, joku paapalleen joku isäpuolelleen. Kasvattajat ovat olleet vierellä, mutta ilman meteliä.
Helsingin kaupunki alkoi perääntyä kohun ilmetessä. Ilmoitettiin, että kyseessä on kokeilu, jossa sallitaan harkinta. Ensin tuli puheet, sitten ajattelu. Läheisenpäivä on kaunis ajatus – varmasti vilpitön – mutta isänpäivää sillä ei voi korvata.
Elämään kuuluu, valitettavasti, pelikorttien epäreilu jako. Isossa kuvassa isät tekevät parhaansa, rakastavat lapsiaan, koettavat pysyä hengissä ja olla läsnä. Pienempi kuva on synkempi. Me kuolemme, haavoitumme ja mokaamme.
Silti meillä jokaisella on isä.
Pasi Kivisaari
kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)