Jussin Jokisaunat

Puheenvuoro keskustalaisessa kesäillassa elokuussa 2024

Hyvät keskustalaisen kesäillan viettävät, naiset ja herrat

Minulla on suuri ilo osallistua tähän iltaan. Olen vuosien saatossa käynyt täällä useita kertoja, eri rooleissakin, ja aina olen arvostanut niin illan tunnelmaa kuin tätä miljöötä. Haluan välittää tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka vuodesta toiseen loihdittua niin ohjelman, tarjoilut, arpajaiset jne. Koko illan.

Jussin Jokisaunojen ympäristö on mitä mainioin, täällä komeilee entisajan kausiasumusta, jota vankistavat perinteikkäät ja historialliset saunat. Ja nehän ovat sekä suomalaisuutta että eteläpohjalaisuutta parhaimmillaan.

Itse kun asun Seinäjoella, niin on hyvä muistaa, että Seinäjoen alue kuului 1700-luvun loppupuolelle saakka Suur-Ilmajoen hallintopitäjään, Seinäjoki alkoi siis aikanaan muodostua ratojen risteyskohtaan Ilmajoen kunnan syrjäkylillä. Tämä entinen emäpitäjä Ilmajoki – on maisemiltaan ja luonnoltaan pohjalaista lakeusmaisemaa. Ilmajoen halki virtaavan Etelä-Pohjanmaan suurimman joen Kyrönjoen rantamaat ovat Suomen vilja-aittoja, osa Suomen kansallismaisemaa. Ilmajoella kaikkineen on paljon jäljittelemätöntä kauneutta, unohtumatonta historiaa ja tekemisen tahtoa, mikä tekee tästä kunnasta kovin ainutlaatuisen. Ilmajoelta löytyy nuijamiesten voimaa ja kättä pirempää tulevaisuuden tekijöille ja historian vaalioille.

Etelä-Pohjanmaa on meille kaikille maailman tärkein paikka ja meidän elämämme keskipiste (kaikki läsnäolijat eivät välttämättä ole EP:ltä). Saamme olla ja meidän kuuluukin olla ylpeitä siitä, mitä ympärillämme näemme.

Me kaikki tiedämme, että ennustaminen on vaikeaa – erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Elämme myös aikoja, jolloin monet asiat ovat epäselviä, epävarmoja ja pelottavia. Jokainen miettii sitä, mihin olemme menossa, miten meidän käy, miten maakunnan käy, miten ihmisten käy.

Ovatko nämä ajat poikkeuksellisia? Ovat siinä mielessä, että iso itänaapuri ärjyy, Suomi etsii paikkaansa Natossa, Amerikassa presidentin vaaleissa on dramaattisia käänteitä, kotimaan politiikassa kiistellään taloudesta, Etelä-Pohjanmaalla omat murheensa jne.

Toisaalta, kyllä maailma on ollut myös enemmän sekaisin kuin nyt. Tämäkin maakunta on elänyt huomattavasti kovempia ja epävarmempia aikoja kuin nyt. Vaikka tarkoitukseni ei ole vähätellä sitä mitä nyt meillä ja maailmalla tapahtuu, sanon silti; nämä ajat eivät ole onneksi sellaisia sellaisia, mitä tässä maakunnassa on joskus joukkovoimalla tehty; eli tapeltu hengestämme ja tulevaisuudestamme.

Olen myös täysin luottavainen siitä, että Etelä-Pohjanmaa, sen kunnat ja ihmiset tulevat elämään tulevaisuudessakin hyvää elämää. Kaikki asiat eivät varmasti ole kuin ennen, mutta sekin kuuluu elämään. Ajat muuttuvat – niiden kuuluukin muuttua. Me emme myöskään voi jäädä polkemaan Isotalon Antin ja Rannanjärven aikaan, vaan elää ajassa. Olla valmiina uudistumaan, hyväksyä tosiasiat ja nähdä omaa pihaa kauemmas. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että häivyttäisimme itsestämme pois kotiseuturakkautemme, juuremme, historiamme. Oikeastaan päinvastoin. Meidän täytyy – hektisessä maailmassamme – säilyttää se, mistä tulemme ja kenen joukoissa seisomme. Etelä-Pohjaamaakaan ei voi kuitenkaan sulkeutua omaan erinomaisuuteen, vaan olla valmiina toimimaan niillä realiteeteilla, mitä elämä tarjoaa.

Taistellaan yhdessä, ei erillään.

Ja niitä yhdessä tekemisiä tapahtuu tälläkin hetkellä. Esimerkiksi on todella kunniakasta, että eteläpohjalaiset kunnat, yhdessä elinkeinoelämän ja Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa ovat lähteneet voimakkaaseen taistoon ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen kasvun puolesta. Se on suoraa toimintaa nuorten hyväksi, niiden hyväksi, jotka tätä maakuntaa tulevaisuudessa kannattelevat.  

Esimerkkejä yhteistyöstä on lukuisia.

Myös kansaedustajakaudellani nelinkertaistimme aluekehitysrahat, joista tänä päivänä nautimme, Ilmajoella täräytimme Harjunmäentien-Kiikerinkyläntien kuntoon, Hannukselantie eteni ja sai suunnittelurahaa (jos vaan joku olisi nykyisessä hallituspuolueessa siitä kiinnostunut) jne.

Ja kyllä. Tekemistä ja joukkoponnistuksia pitää tehdä jatkossakin.

Niin Ilmajoella kuin kaikkialla muuallakin.

Kuka huutaa puolestamme, jos emme sitä itse ymmärrä tehdä.

Niin keskusta on nykyisin valtakunnan politiikassa oppositiossa. Minusta nykyinen eduskuntaryhmämme tekee työtään taitavasti. Ei huudeta jokaista hallituksen esitystä vastaan (rajalaki/käännytyslaki), vaan silloin kuin siihen aihetta on. Poliittinen suosio on osaltaan mystiikkaa, mielikuvia, joskus sattumaakin, mutta kerta toisensa jälkeen se pitää ansaita.

Kansanedustajien työ ja puoluejohdon onnistuminen ovat tärkeää. Meidän pitää tehdä kirkasotsaista ja ymmärrettävää politiikkaa, josta välittyy kuunteleminen, tunne, järki ja aitous. Vaikka keskustalaisuuteen kuuluu se, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla (aivan kuin tämä maisema), me emme saa lähteä konhottamaan kaikkien älyttömyyksiin perään, vaan ankkuroitava itsemme järjen ääneksi – tolkun ihmisiksi – koko Suomen puolustajiksi. Maakuntien naisiksi ja miehiksi.

Ja uusi puheenjohtajamme tarvitsee meitä kaikkia. Niin nykyisiä, menneitä, karanneita ja tulevia keskustalaisia. Yksikään puheenjohtaja ei pärjää, jos väki häviää ympäriltä. Yksikään puheenjohtaja ei pärjää, jos odotamme, että hän tekee työt. Tarvitsemme toisiamme.

Tämä kansanliike nousee vielä. Se on aina noussut. 

Keskustaa myös todella tarvitaan ensi kevään alue- ja kuntavaaleissa. Ehdokashankinta on käynnissä (kuten piirin toiminnanjohtaja totesi) ja sen osalta on todella syytä olla tomerana. Kaikki vaalit ovat meidän yhteinen asiamme. Meidän suuri mahdollisuus.

Lopuksi vielä tämä. Työskentelen rehtorina lähes 400 oppilaan peruskoulussa. Kohotimme viime kaudella oppivelvollisuuden toiselle asteelle. Siis yhtenä keinona sekä osaamistason nostoon että nuorten syrjäytymiseen. OK, hyvä. Olin myös itse sitä sivistysvaliokunnassa tekemässä. Se ei kuitenkaan edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että pohja valetaan paljon aikaisemmin. Pelkkä mekaaninen nosto ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu, tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja tilanteissa, jossa koulupolku alkaa tökkiä tai keskeneräisesti sammua. Ja ennen kaikkea, tarvitaan keinoja etupainotteisesti, ei pelkästään silloin kun jo roihuaa. En ole tavannut ketään ihmistä, joka vastustaisi toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta pelkkä koulupakottaminen ei riitä.

Toiseksi. Myös peruskoulun kuuluu palata perusasioihin. Kännykät pois, kuri takaisin ja opettajille valtaa. Opettamisen lisäksi, jokaisen lapsen kuuluu tietää, mitä kiitos, anteeksi ja ole hyvä tarkoittavat. Peruskoulu ei myöskään ole huvipuisto, jossa pitää koko ajan olla kivaa. Ei, koska elämäkin on välillä tylsää ja tylsyyttä pitää oppia sietämään. Lisäksi oppiminen on useimmiten työtä, sinnikkyyttä ja asioiden toistoa. Ei suuret romaanitkaan ole syntyneet vihellellen, vaan ne ovat suunnattoman ponnistelun tulosta. Ei tämä maisema ole syntynyt itsestään, vaan takana on työtä, aamuheräämisiä ja hikeä.

Ja tällä en tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata kivikaudelle. Ei. Meidän pitää palata elämän lähtökohtiin, joita ohjaavat toisen ihmisen kunnioittaminen, ahkeruus ja tärkeimpänä; sydämen sivistys.

No niin. Meni paatoksen puolelle.

Niin. Ilmasto ja suomalainen ruoka. Tässä maisemassa se on. Tarvitsemme enemmän kuin koskaan järkivihreyttä, tolkun toimintaa. Edistää kotimaisten metsien (uusiutuvien luonnonvarojen) kestävää käyttöä ja kotimaisen ruuantuotannon kannattavuutta ja elintarvikeketjujen tasavahvaa toimintaa. Aivan keskeistä keskustalaisuutta.

Mitä muuta.

Turvallisuus. Poliiseja lisää, maahanmuuton tolkullista toimintaa. Ei tämä niin monimutkaista toimintaa ole.

Lopetan paatokseni pohjalaisrunoilija Arto Juurakon runoon ”Kauhiat vaatimukset”. Kirjasta Rakkauren kipunoota pohojalaasittain Parisuhtehen patolokiaa II.

Mielestäni hän kirjoittaa runossa juuri minusta ja vaimostani.

Kauhiat vaatimukset

Minkähän tähären

pitääs viälä larella

henuusia sanoja;

ohimennesnänsä hyväällä,

vaikka justihin aamulla

vein roskat pihalle?

Ja äsköönki

kuuntelin tarkkaavaasesti;

kun sää kerroot,

miten meirän uus

höyrysilitysrauta käyttäytyy;

siinon kalakinpoisto ja automaattikatkaasin.

Laitoon pannukaakun uunihin,

varasin lättyhillua,

ja varmahan kohta

ettin hyllystä

Valittujen Palojen seasta Taapermannin parahat

lujen sulle äänehen.

Jos kaikki menöö hyvin,

voi olla, notta pääsen

huamenna paarihin.

Kiitos.

Harrastamisen Suomen malli on huuto tulevaisuuden puolesta

4 helmikuun, 2021

Keskustan kansanedustaja ja valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Pasi Kivisaari kannattaa harrastamisen

Tarvitaan toimenpideohjelma lasten pelastamiseksi aikuisten maailmalta

28 tammikuun, 2021

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut toimenpideohjelman kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän

Opettajat eivät tarvitse kyttäystä, vaan tukea

23 tammikuun, 2021

Kannanotto 22.1.2021 Keskustan rehtorikansanedustajat Pasi Kivisaari ja Mikko Kinnunen: Opettajat

Twitter-rasismin kuolema

17 tammikuun, 2021

Ihmiskunta tarvitsee vallankumouksen ja sen mukana myös Suomi. Diktaattoreiden, valtaan

Kauan eläköön koulutus

23 marraskuun, 2020

Etelä-Pohjanmaalla on mainiot koulutusmahdollisuudet. Olemme nousseet uskottavien koulutustoimijoiden sarjaan. Sen

Kuka puhuisi miesten ja poikien oikeuksista?

19 marraskuun, 2020

Tiedote 19.11.2020 / Julkaistavissa heti Keskustan kansanedustaja Pasi Kivisaari: Kuka

Hyviä uutisia kaikille kirjojen ja lukemisen ystäville

3 marraskuun, 2020

Medialle ti 3.11.2020, julkaistavissa heti Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi tänään

Kouluväkivalta

2 marraskuun, 2020

Kun lapsi vetää koulukaveriaan tukasta tai yläkoululainen mojauttaa välitunnilla turpaan,

Henkilötunnusuudistus lähti laukalle

23 lokakuun, 2020

Suunniteltu henkilötunnusuudistus ei ole toteutumassa tällä hallituskaudella. Tunnusten riittävyys varmistetaan

Koulujen oppilashuolto käy vajaaliekillä

22 lokakuun, 2020

Medialle to 22.10.2020, julkaistavissa heti   Keskustan eteläpohjalainen kansanedustaja Pasi